Minun kertomukseni erityisherkkyydestä, sen tunnistamisesta ja ymmärtämisestä sekä oivalluksista jotka vievät kohti rauhaa ja hyvinvointia.
Jokainen erityisherkkä on yksilö, ja jokaisella on omanlainen polkunsa elämässä. Vaikka erityisherkkyys on ominaisuus, joka saadaan syntymälahjana, sen saattaa tunnistaa vasta aikuisiällä.
Näin kävi minullekin.
Olin kyllä vuosien varrella huomannut piirteitä, jotka ovat tyypillisiä erityisherkälle: sisälläni oli usein levoton lepatus, väistelin riitoja ja konflikteja, halusin tehdä asiat niin hyvin, ettei kenelläkään olisi mitään negatiivista sanottavaa, nautin yksinolosta ja hiljaisuudesta, analysoin asioita mielessäni ja kävin runsasta sekä mielikuvitusrikasta keskustelua pääni sisällä. Ahdistuin esilläolosta ja esiintymisestä, jopa sukulaisten kahvipöydässä minua jännitti puhua.
Mutta ei minulla mitään yhteistä nimittäjää näille ja lukuisille muille herkän piirteilleni ollut.
Ensimmäinen työuupumukseni pysäytti minut, kun olin juuri valmistunut ja pääsemässä kiinni työelämään. Olin hieman ymmälläni silloin koko asiasta, eikä uupumuksen syitä tuolloin kunnolla käsitelty.
Jatkoin työelämää, menimme naimisiin, saimme lapsia. Työpaikat vaihtuivat, samoin elämäntilanteet. Ajoittain huomasin, että aloin saamaan ahdistuskohtauksia, ja lapsiperhearjessa jatkuva saatavilla olo ja hälytystilassa eläminen sekä arjen aikataulutus kuormittivat enemmän kuin mikään koskaan aiemmin.
Oman erityisherkkyyteni tunnistin vasta 2018, kun tuli elämäni toinen burnout-pysäytys. Tällä kertaa työterveydessä käsiteltiin asiaa ammattitaidolla, ja vähitellen aloin ymmärtämään mistä kaikessa on kyse.
Aloin etsimään tietoa työuupumuksesta ja kuormituksesta sekä ajauduin sitä kautta myös herkkyyden ja erityisherkkyyden artikkelien ja kirjojen äärelle.
Ja joka kerta, kun luin erityisherkkyydestä lisää, huokaisin: tämähän on kuin kertomus minusta ja minun elämästäni!
Tunnistamisen myötä yksittäiset palaset loksahtelivat paikoilleen ja muodostivat yhtenäisen kuvan. Tämä tunnistamisen ja ymmärtämisen oivallus sai aikaan ketjun: koska tunnistan, voin ymmärtää, ja koska ymmärrän, voin vaikuttaa! Mikä helpotuksen tunne syntyikään, kun löytyi joku selitys sille kaikelle, mitä olin koko elämäni kokenut!
Tunnistamisen ja ymmärtämisen jälkeen tulee prosessissa hyväksymisen aika. Olen siinä jo aika pitkällä ja koko ajan enemmän voiton puolella. Olen oppinut huomioimaan herkkyyteni elämässäni ja valinnoissani sekä olemaan itselleni armollisempi, kun ymmärrän että en voi herkkää itseäni jatkuvasti puskea ja pakottaa yli rajojeni.
Hyväksymisen suhteen minulla on vielä edessä sen opettelu, että annan itselleni luvan antaa asioille aikaa; innostun asioista niin paljon, että haluaisin heti sännätä toteuttamaan ja tekemään kaiken valmiiksi. Ja silloin mieli ja keho ajautuu ylivireystilaan ja kaipaisi palautumista eikä lisäkierroksia…
Mutta kuten sanottu, ymmärtäminen antaa mahdollisuuden vaikuttamiseen. Ymmärrän itseäni, joten voin muuttaa asioita ja asennoitumista sellaiseksi, joka mahdollistaa myös palautumisen ja hyvinvoinnin.
Äärimmäisen suurena tukena polullani ovat olleet tietysti ystävät ja lähipiiri, mutta lisää osaamista ja ymmärrystä erityisherkkyydestä ja palautumisesta olen saanut opintojeni myötä.
HSP Suomi Ry:n erityisherkkien voimaryhmäohjaaja- sekä kokemusasiantuntijakoulutukset ovat antaneet paljon tietoa ja oivalluksia. Niistä ammennan niin omaan elämääni kuin asiakastyöhönikin.
PalautumiskouluPRO:n palautumisohjaajakoulutus taas on antanut upeaa tietämystä palautumisen tärkeydestä sekä keinoista erityisherkille tyypillisen ylivirittymisen tasaamiseksi.
Tällä hetkellä olen siis onnellinen omasta herkkyydestäni, sen ymmärtämisen tuomista mahdollisuuksista ja tästä kaikesta, mitä elämässäni on tapahtunut loppuunpalamisen jälkeen.
Voinkin vilpittömästi sanoa, että burnout oli minulle lopulta positiivinen asia, koska sen myötä sain lisää itsetuntemusta, rohkeutta, voimaa ja myös halua lähteä tekemään elämässäni parempia valintoja ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnistani.
Sitä kuitenkin toivoisin, että muiden ei tarvitsisi pysähtyä niin rajulla tavalla kuin minä tein, vaan ymmärrys ja armollisuus löytyisivät lempeämmillä keinoilla. Ehkä minun kertomukseni erityisherkkyydestä voisi olla yksi keino? Ja tästä ajatuksesta syntyi Eulaalia.
Lisätietoa erityisherkkyydestä:
www.eulaalia.fi/erityisherkkyys/
ja PalautumiskouluPRO:sta:
Paluuviite: Kuusi merkityksellistä asiaa erityisherkän hyvinvoinnille - Eulaalia-valmennus